Reilumpaa datataloutta pian myös PK-yrityksille?
EU:n komission valmistelema, viidestä datatalouteen liittyvästä lainsäädäntöehdotuksesta hiljalleen rakentuva ”Big Five” -paketti on ollut kesän aikana myötätuulessa EU-parlamentin hyväksyttyä joitakin sen keskeisiä osia.
Osa uudesta sääntelystä saataneen lopullisesti hyväksyttyä vuoden 2022 aikana ja laitetaan täytäntöön vuonna 2023. Seuraamme hankkeen etenemistä tässä blogissa ja esittelemme uudet säädökset yksityiskohtaisemmin sitä mukaa, kun niiden sisältö ja voimaantuloaikataulu vahvistuvat.
Tässä vaiheessa viiden lakiluonnoksen nimihirviöiden ja kirjainlyhenteiden sijasta yrittäjiä kiinnostanevat lähinnä isot linjat eli se, mitä paketti pääpiirteissään tulee merkitsemään yritystoiminnan kannalta.
Ensinnäkin on todettava, että toteutuessaan suunnitellulla tavalla uudet säännöt ainakin periaatteessa parantavat merkittävästi pienempien yritysten asemaa suhteessa alustatalouden jättiläisiin.
Kilpailupoliittisesti hanketta voitaneen kuvata jopa vallankumoukselliseksi, koska siinä luodaan eri kokoisille yrityksille selkeästi erilaiset säännöt ja puututaan suoraan datatalouden portinvartijoina toimivien suuryritysten liiketoimintamalleihin. Sen sijaan uusia perinteisen kilpailupolitiikan keinoja, kuten yrityskauppoihin liittyviä rajoituksia nyt käsillä oleva paketti ei sisällä.
Mikä muuttuu?
Keskeisessä roolissa uudistuksessa on portinvartijoille asetettava velvollisuus luovuttaa alustaansa käyttäville yrityksille niiden toimintaan ja käyttäjiin liittyvää dataa helposti ja maksutta. Tämän on määrä lisätä innovaatiomahdollisuuksia ja helpottaa uusien toimijoiden markkinoille tuloa. Velvoitteiden tehosteeksi asetetut sakot ovat mittavat.
Lisäksi pienempiä yrityksiä on tarkoitus suojata kohtuuttomilta sopimusehdoilta. Suunnitelmiin kuuluu esimerkiksi pienempien yritysten edut huomioivien mallisopimuslausekkeiden laatiminen datan jakamiseen liittyviä sopimuksia varten. Myös julkisen sektorin toimijoiden hallussa olevan datan uudelleenkäyttöä EU:n alueella tehostetaan.
PK-yritysten aseman suoran parantamisen lisäksi paketissa parannetaan ja yhtenäistetään EU-kansalaisten asemaa. Laittomaan sisältöön puuttumista tehostetaan, mainonnan algoritmeja avataan ja kansalaisille tarjotaan lisää välineitä itseään koskevan datan hallintaan. Välillisesti näidenkin muutosten oletetaan luovan innovatiivisille yrityksille liiketoimintamahdollisuuksia ja murentavan alustatalouden nykyistä ”winner takes it all” -logiikkaa.
Toimiiko homma käytännössä?
Kuten EU-lainsäädännön kohdalla aina, ei tälläkään kertaa voida välttää pientä skeptisyyttä hankkeen käytännön toteutuksen osalta. Vaikka uudistus periaatteessa parantaa PK-yritysten asemaa, merkitsee se samalla myös sääntelyn lisääntymistä ja monimutkaistumista.
Pienet yritykset oletettavasti joutuvat jossain määrin turvautumaan ulkopuoliseen asiantuntemukseen hyötyäkseen uudesta sääntelystä, ja jos viranomaispuolella tulkintakäytännöissä ja niiden yhtenäisyydessä ilmenee samanlaisia haasteita kuin muutaman vuosi sitten voimaan tulleen GDPR-tietosuoja-asetuksen osalta on nähty, niin ihan yksinkertaista ei reilumman datatalouden rakentaminen sääntelyä lisäämällä välttämättä tule olemaan. Laaja poliittinen kannatus hankkeella joka tapauksessa on ja yrittäjäjärjestöissä se on otettu kohtalaisen myönteisesti vastaan.
Oleellista uuden sääntelyn toimivuuden kannalta tulee varmasti olemaan yhtenäinen ja ymmärrettävä viestintä koko unionin alueella sekä aito vuoropuhelu yritysten ja viranomaisten välillä.
Tulevaisuus näyttää toteutuuko hankkeen taustalla oleva komission kunnianhimoinen visio aidosti toimivasta datan sisämarkkinasta ja eurooppalaisten yritysten tasapuolisista toimintamahdollisuuksista alustatalousjättien nyt hallitsemilla datatalouden markkinoilla.